Meidän sheltit ja vanhus collie Winnie olivat etupihalla aivan rauhassa. Olin puhelimessa ja ajattelin käväistä röökillä, kunnes huomasin että nämä viikarit olivat jostakin syystä saaneet portin auki "isoon maailmaan"….lopetin äkkiä puhelun ja huutelin koiria. Sanni, Skidi, Keiju, Speedy ja pikku Lisa tulivat mutta Winnietä ja Terhoa ei näkynyt missään. Huutelin ja huutelin pisin peltoja niitä, kunnes hälytin lapsetkin etsimään koiria. Olimme aikeissa ottaa vaan sitten auto alle ja mennä ajelee kylille jos nämä olisivat eksyneet matkallaan. Onneksi kuulin meidän romahtaneesta ladosta vikinää. Siinä samassa tajusimme, että se oli puolivuotiaan Terho sheltin ääni :O. Oli täysin pimeää ja menimme taskulampulla tarkentaa koirien paikkaa. Ehdin jo kauhulla ajatella, että koirat olivat jossakin raunioissa jumissa. Ville kurkkasi kuitenkin äänen suuntaan mikä on sellainen pieni huone mihin ennen vanhaa heitettiin heinät tallin vintiltä alas. Pudotus tähän huoneeseen on noin 4 metriä. Winnie ja Terho olivat siellä alhaalla…
Mietimme että miten ihmeessä ne ovat sinne voineet mennä, kunnes totesimme, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin, että ne ovat joko HYPÄNNEET tai PUDONNEET sinne. Lato on niin romahtanut, että sen sisällä on todella riski kulkea. Rohkeana poikana Ville kuitenkin meni koko romahtaneen ladon läpi ja avasi heinäsiilon alhaalla olevan oven, mikä oli siis tiukasti kiinni!!! Winnie tuli ulos itse, mutta Terhon Ville kantoi varmuuden vuoksi raunioiden keskeltä. Koko asiaa pahensi, että Johanna pelästyi hurjan paljon, joten tilanne oli aivan kamala hetken aikaa.
Kaikkein kummallisinta ja ihaninta koko jutussa on, että molemmat koirat olivat täysin kunnossa. Winniellä on ainoastaan aivan pieni haava silmäkulmassa. Nyt ladon ovi on lähes naulattu kiinni ja selvittiin pelästyksellä…mutta….
Totesin, että meillä täytyy olla myös koirien suojelusenkeli :)
Otin tollasen kännykuvan siitä kuilusta...ne on pudonneet tosta oikealta ylhäältä
Tuija
Kommentit